God of War II (PlayStation 2)
God of War II
Mytologian sävyttämää teurastusta
| Julkaisija: | SCEA |
|---|---|
| Julkaisuvuosi: | 2007 |
| Saatavuus: | PS 2 |
| Pelaajia: | 1 |
| Lisätietoa: | Pelin kotisivu |
Peli on juuri sitä, mitä God of Warin kakkososalta voi odottaa: loistavasti tahditettu, älykkäästi suunniteltu ja jännittävä pelata. Kratos lähtee jälleen kostoretkelle, josta muodostuu tuskainen ja raivokas odysseia. God of War II on huiman väkivaltainen mutta viihdyttävä toimintaseikkailupeli.
God of Warin ykkösosaan kannattaa tutustua hyvin ennen tämän pelin aloittamista, sillä God of War II:ssa tarina jatkuu siitä, mihin se ykkösosassa jäi. Kratos on kostanut entiselle sodanjumalalle Arekselle, syrjäyttänyt tämän Olympos-vuorelta ja asettunut itse Areksen paikalle. Uutukaiset jumalvoimat eivät kuitenkaan riitä tekemään Kratosta tyytyväiseksi, vaan hän käskyttää spartalaisten armeijan valloittamaan kaupungin toisensa jälkeen. Muut jumalat tulistuvat tästä, ja Kratos päätyy puolikuolleena titaani Gaian hoiviin.
Gaia kertoo Kratokselle, että tämä voi muuttaa kohtalonsa mikäli onnistuu saavuttamaan huiman kaukana saarella olevan Kohtalottarien temppelin. Tästä matkasta muodostuu pelottava vaellus, joka saa Kratoksen viimekertaisen kostoretken näyttämään kepeältä temmellykseltä. Jossain määrin tarina kuitenkin kärsii kakkososalle tyypillisestä ongelmasta: kun ykkösosassa hahmo jo saavutti kaiken mahdollisen, ei kakkososaan riitä kerrottavaa ilman väkisin keksittyä vallan ja voiman riistämistä hahmolta.
Kreikan mytologian teurastus
God of War II kertoo mielenkiintoisen tarinan paitsi Kratoksen matkasta, myös siitä mitä hänen ympärillään tapahtuu. Pelissä kerrotaan paljon taustaa sotkulle, johon Kratos on itsensä sekoittanut. Myös jumalien ja titaanien tasteluita ympäröiviä myyttejä ja legendoita tehdään tutuksi. Turha tunteilu on jätetty pois, ja God of War II keskittyy Kratoksen matkaan, myytteihin ja haluun tappaa kaikki vastaan tuleva.
Tapettavaa tarjotaan paljon, ja tappaminen on tehty hauskaksi. Kyklooppien, minotaurusten ja zombien lisäksi pelissä on joukko uusia, Kreikan mytologiasta tuttuja hahmoja, kuten Ikaros ja Zeus. Pelin tavoitteena ei ole tiukka uskollisuus alkuperäiselle mytologialle, vaan mahdollisimman monen tutun hahmon marssittaminen kuolemaan. Peli pitää otteessaan jatkuvasti, ja uskomattoman hienoja kohtauksia on matkan varrella monta.
Myös pelin mittakaava on hämmästyttävä. Jokaiselle uudelle alueelle tultaessa sen taustalla häämöttää jälleen uusi jättimäinen rakennelma, joka sinne asti päästäessä on vielä kookkaampi kuin kauempaa saattoi olettaa.
Veristä mutta mielikuvituksellista väkivaltaa
Vaikka peli ei pohjimmiltaan välttämättä ole parantunut oleellisesti, on se edeltäjäänsä parempi. Keskeisiltä osiltaan taistelut eivät ole muuttuneet ollenkaan, mutta tappeluissa on enemmän veristä, brutaalia väkivaltaa kuin ykkösosassa. Isot viholliset tapetaan monesti väsyttämällä niitä kunnes niiden pään päälle ilmestyy kuvake, jota painamalla Kratos esimerkiksi nyhtää irti kyklooppien silmät ja napsii poikki meduusoiden päät. Liikkeet ja tappotavat ovat pelissä niin monipuoliset, että suolistaminen ei ala pitkästyttää vielä pelin lopussakaan.
Kratos näyttää edelleen äärimmäisen hc:ltä sohiessaan kaksoisterillään ja tappaessaan kaiken näkemänsä. Ydinosiltaan taistelu on samanlaista kuin ykkösosassa: paljon nappuloiden hakkaamista ja silloin tällöin liiankin vaivatonta. Vaikka vihollisten tappaminen ei käy hujauksessa, välillä pelaaja huomaa etenevänsä pelin alkutasoilla sen kummemmin ajattelematta ja toivoo vaihtelua liikesarjoihin.
God of War II tarjoaa uusia taisteluominaisuuksia, kuten uudenlaisia taikoja ja aseita. Osa niistä on erinomaisia, kuten tuskallisen hidaskäyttöinen mutta käsittämätöntä tuhoa tekevä jättiläisleka. Monet taiat ja aseet ovat käyttökelpoisia vain tietyssä osassa peliä. Välillä Kratos lentää suhauttaa Pegasoksen selässä seuraavaan määränpäähänsä samalla kun vihollisia lehahtelee ympärillä tappamisaikeissa. Kohtauksissa ei sinänsä ole mitään häikäisevää, mutta ne tuovat hyvää vaihtelua peliin.
Pelin päihittää ykkösosan kokonaisuutena
God of Wariin verrattuna God of War II petraa hitusen jokaisella tasolla. Peli on tahditettu virheettömästi, ja jokainen pienikin toiminnanpoikanen pelissä tuntuu olevan juuri kohdallaan. Puzzlet ovat haastavia, mutta eivät järjettömän sokkeloisia. Visuaalisesti God of War ll on vähintään samaa tasoa kuin ykkösosa, jossakin mielessä jopa parempi. Myös pelin äänimaailma on yhtä mahtava kuin ykkösosassa. Soundtrackin musiikki yhdistyy toimintaan täydellisesti ja ääninäyttelijät tekevät työnsä erinomaisesti.
God of War II:n läpipelaaminen kestää noin 10—15 tuntia. Lopussa tyytyväisyyttä säröttää se, että osa asioista jää keskeneräisiksi ja pelaaja jää odottamaan väistämätöntä jatko-osaa. Pelin jälkeen tarjolla on muutama vaikeampi taso pelattavaksi sekä muutama lisämoodi.
God of War II:n voisi helposti tuomita ykkösosan erinomaisten ominaisuuksien uudelleenlämmittelyksi, mutta peli peittoaa edeltäjänsä olemalla tiukempi, ja laajemmat ja mieleenpainuvammat tasot tekevät siitä paremman kokonaisuuden. God of War II on sopiva lopetus PlayStation 2:n aikakaudelle. Vaikka God of War II ei välttämättä ole viimeinen PS2-peli, tulevat pelit tuskin ylittävät sen tasokkuutta.